perjantai 5. tammikuuta 2018
Blogini alkutahdit
Ajatus omasta kirjablogista on pyörinyt päässäni jonkin aikaa. Luen intohimoisesti kirjallisuutta laidasta laitaan ja näin ollen blogattavaa materiaalia riittäisi, vaikka kirjoittaisin vain murto-osasta vuosittain lukemistani kirjoista.
Blogin aloittamista on aina jarruttanut sellainen pieni sivuseikka, että vaikka luenkin kirjallisuutta valtavasti, se toinen puoli, eli kirjoittaminen ei ole minun vahvuuksiani. Monet blogit, joihin itse olen törmännyt, vaikuttavat niin hienostuneelta, että voisi luulla bloggaajienkin olevan kirjailijoita tai ainakin lähes kirjailijoita. Alkuperäinen ideani olikin aloittaa muiden kirjallisuusblogien joukosta voimakkaasti erottuva, suomalaiselle miehelle hyvin sopiva, vähäsanainen kirjallisuusblogi. Kuka tietää, ehkäpä avaan vielä joskus sellaisenkin.
Vaikken yltäisikään omassa tekstissäni kaunokirjalliseen ilotulitukseen, toivon siitä välittyvän sitä innostuksen kipinää, jota itse tunnen kirjoja kohtaan.
Oma uskomukseni on, että kaikissa kirjoissa on jotain hyvää ja lukeminen kannattaa aina. Valehtelisin silti, jos väittäisin, että en ole lukenut kirjoja, jotka ovat olleet minulle huonoja lukukokemuksia. En siltikään halua, ainakaan tässä vaiheessa, lähteä varsinaisesti arvioimaan tai arvostelemaan kirjoja - en halua olla kirjallisuuskriitikko. Kerron vain omia tuntemuksiani ja ajatuksiani, joita kirjat minussa herättävät.
Esimerkkinä mainittakoon, että luin syksyllä 2017 erään kirjan, joka ahdisti minua suuresti, eikä olo ollut lukiessa hyvä. Se kuitenkin jätti minuun vahvan muistijäljen, joka on ehdottoman positiivinen puoli kirjojen runsaassa valtameressä, ja se vei minut mukanaan ahdistavuudestaan huolimatta. En vielä tänäkään päivänä osaa sanoa yksiselitteisesti oliko se hyvä kirja vai huono kirja. Minusta tuntuu, että pahinta mitä voisin tehdä, on antaa sille arvioksi esimerkiksi 3/5 tai jonkin vastaavan, mahdollisesti väärin ymmärrettävän arvosanan, kun en oikein osaa sanoa, mihin väliin se kuuluu. Niinpä koen, että aidot tuntemukset ja ajatukset kertokoon enemmän kuin jokin niihin mahdollisesti peilaava arvosana.
Blogin pitäminen on minulle uutta, joten lähden täysin nollasta liikkeelle. Toivottavasti ulkoasu ja muut ominaisuudet kehittyvät sitä mukaa kun opin niitä käyttämään. Tästä se lähtee! Ensimmäistä virallista postausta saa odotella saapuvaksi aivan lähipäivinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joel Haahtela - Hengittämisen taito
Joel Haahtela : Hengittämisen taito Otava, 2020 176 sivua Kun suomalais-kreikkalainen Konstantinos oli 10-vuotias, hänen vanhempansa erosi...

-
Lina Bengtsdotter: Annabelle Otava, 2018 366 sivua Vuoden 2017 Visbyn dekkarifestivaaleilla vuoden esikoisdekkarina palkittu ...
-
Ajatus omasta kirjablogista on pyörinyt päässäni jonkin aikaa. Luen intohimoisesti kirjallisuutta laidasta laitaan ja näin ollen blogattava...
-
Maxence Fermine: Lumi Otava, 2005 109 sivua Yuko Akitalla on 17-vuotiaana edessään valinta. Ryhtyykö hän papiksi vai sotilaaksi...
Vinkiksi, tämmöiset on olemassa: http://kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi -https://www.facebook.com/Kotimaiset.kirjablogit/app/208195102528120/
VastaaPoistaPaljonhan meitä on, mutta mukaan mahtuu!
Kiitos vinkistä. Onpa mukavaa, että löytyy tällainen sivu, johon blogi-linkkejä on koottuna. Useita blogeja tulee paljon lueskeltuakin ja tuttuja sellaisia pikaselauksella jo listalta löytyikin.
VastaaPoistaNyt vasta huomasin tämän blogisi, hieno homma!!
VastaaPoistaEipä tämä pitkää ole pystyssä vielä kerinnyt ollakaan :)
PoistaLinkkasin sinun blogisi tuonne "Sano että olet minun"-postin yhteyteen kun kerta sama kirja löytyi molempien arvioista :)