Kaikki viimeiset sanat - Nuoruuden tunteiden kirjo yksissä kansissa

John Green: Kaikki viimeiset sanat
WSOY, 2014
320 sivua


Suurin osa lukemistani kirjablogeista keskittyy pääsääntöisesti uudempiin kirjoihin, ja niin tuo on mennyt pääsääntöisesti itsellänikin. Kesän aikana olen yrittänyt lukea vähän lukemattomien kirjojen hyllyäni tyhjemmäksi, ja sieltä sattui käsiini tämä kirja, ja tuntui että tästä pitää jokunen sana kirjoittaa tänne, siitäkin huolimatta että kyseessä on jo usean vuoden vanha kirja.

Suomennos ilmestyi itseasiassa vuonna 2014 ja alkuperäisversio peräti vuonna 2005. Varoitan jo nyt, että tämän postauksen loppuosassa on jonkin verran juonipaljastuksia…varoitan niistä pahimmista lähempänä, eli mikäli et ole vielä kyseistä kirjaa lukenut, voit jatkaa vielä jonkin matkaa huoletta.

Olen lukenut nyt kolme John Greenin kirjaa ja nyt täytyy sanoa, että hänen debyyttikirjansa Kaikki viimeiset sanat nousi lukemistani selvästi parhaimmaksi. Vaikka Tähtiin kirjoitettu virhe onkin nauttinut suurinta suosiota, se on ollut minun mielestäni toistaiseksi lukemistani Greenin kirjoista heikoin. Tähtiin kirjoitetun virheen suosion huomioon ottaen, maailmasta löytyy varmaankin miljoonia lukijoita, jotka ovat täysin toista mieltä kanssani.

Kaikki viimeiset sanat kertoo Miles Halterista, yksinäisyyteensä jo alistuneesta pojasta, joka lähtee sisäoppilaitokseen opiskelemaan. Kavereita Milesilla ei ole, eikä oikein elämääkään, jos ei sellaiseksi lasketa sitä, että hän tykkää opiskella ja opetella kuuluisuuksien viimeisiä sanoja.

Sisäoppilaitoksessa hänen kämppäkaverinaan on Chip, tai Eversti, niin kuin häntä kavereiden kesken kutsutaan, joka on lähestulkoon Milesin vastakohta, eläväinen seuramies. Chipin kautta Miles tutustuu myös Takumiin sekä kauniiseen ja viehättävään, joskin aika erikoiseen persoonaan, Alaskaan. Alaskasta tulee jonkin asteinen pakkomielle Milesille, vaikka toivoa ei olekaan, sillä Alaskalla on jo poikakaveri.

Milesille sisäoppilaitos avaa kuitenkin uuden elämän. Hänellä on ystäviä, mutta myös jos ei nyt suoria vihamiehiä, mutta ainakin kiusoittelevia snobeja. Kepposia tehdään ja suunnitellaan suuntaan ja toiseen. Oli kyse kepposista tai muista luvattomista aktiviteeteistä, opettajille ei pidä jäädä kiinni!

Vaikka kirja onkin nuorille suunnattu, koki tällainen ”entinen nuorikin” kovin nostalgisia hetkiä, muistellessaan esimerkiksi juuri niitä toivottuja ihastuksia, oman elämän ”alaskayoungeja”, joiden kosketus olisi kirkastanut pimeimmänkin päivän ja joiden jokaisen ystävällisen sanan olisi toivonut tarkoittavan jotain vähän enemmän. Kukapa ei sellaista olisi joskus kokenut.

Eikä ne ”alaskayoungit” ole ainoa asia, joka tässä itselle muistoja herätti pintaan. NYT SEURAA  JUONIPALJASTUKSIA, joten jos haluat säilyttää yllätyksiä, lue tämä loppuun vasta kun olet kirjan itsekin lukenut.

Kirjan luvut seuraa päiviä tiettyyn käänteen tekevään tapahtumaan, ja lopuksi tapahtuman jälkeiseen aikaan. Tässä tapauksessa käänteentekevä muutos on läheisen henkilön kuolema. Läheisen kuolema on erityisesti nuorelle kova paikka, ja itselläkin muistot nousivat esiin reilusti yli 20 vuoden takaa. 

Kaikki viimeiset sanat perustuu jossain määrin John Greenin omiin kokemuksiin sisäoppilaitoksessa. Itse jäin pohtimaan oliko tarinan draaman kaaren kohokohta hänelle henkilökohtaisesti tuttu asia, niin hyvin hän onnistui kuvaamaan niitä moninaisia ajatuksia ja tunteita joita ainakin itse kävin läpi vähän samankaltaisessa tilanteessa. Tämän vuoksi tarina oli ”ihon alla”, toimi minulle henkilökohtaisesti hyvin vaikuttavana ja aitona kokemuksena, melkein kuin omasta elämästäni. Tuntui, että olisin voinut olla Miles Halter.

********************

Kaikki viimeset sanat ostettu kirjakaupasta jokunen vuosi sitten

Väkevä kotimainen fantasiadebyytti

Nonna Wasiljeff: Loukkupoika

Otava, 2018
336 sivua


Loukkupoika on väkevä, kotimainen fantasiatrilleri 15-vuotiaasta Aaron-pojasta. Aaron on elänyt koko elämänsä Loukku-nimisessä vankilassa. Ainoa ulospääsy Loukusta, on Toinen taso, josta kaikki vaikenevat. Alkuasetelma on kieltämättä sellainen, että kuvittelin lukevani suomalaisen version Outolinnusta, Siilosta tai vaikkapa Maze Runnerista. Vaikka tiettyjä dystopimaisia piirteitä kirjassa onkin, en tätä dystopiaksi kuitenkaan luokittelisi. Fantasiatrilleri, kuten kannessa mainitaan, lienee ihan hyvä määritelmä.

Aaron on Luonnokas. Luonnokkaat ovat henkilöitä, joilla on erityiskykyjä, mutta joilla ei ole lupaa käyttää luontoaan. Loukkua vartioivat Tomut, joilla niin ikään on erityiskykyjä ja ovat vieläpä oikeutettuja myös käyttämään niitä omassa roolissaan. Luontonsa lisäksi Aaronista tekee erityisen se, että hän on ainoa, joka on syntynyt Loukussa.

Aaron on oppinut pysyttelemään poissa Tomujen tieltä, ei herätä huomiota, elää elämäänsä niin kuin vain Loukussa voi elää. Eräänä päivänä Loukkuun saapuvat veljekset Evert ja Holt, jotka alkavat juonimaan pakoa heti saapumisensa jälkeen.

Kokonaisuutena pidän Wasiljeffin debyyttiä erittäin onnistuneena teoksena. Kieli on huoliteltua, dialogi uskottavaa ja tarina kulkee pääasiallisesti niin kuin pitääkin. Pienen miinuksen annan kuitenkin siitä, että kirjasta näkyy jälleen hiukan turhan selvästi se, että siitä rakennetaan sarjaa. Se on jollakin tavoin liian ilmeistä koko ajan. Enkä osaa sanoa miksi se minua vaivasi, mutta jäi silti pienenä miinuksena häälymään mieleeni. Tunne oli vähän samanlainen kuin katsoessani Star Wars: The last Jedi - elokuvan. Tavallaan tarina eteni niin kuin oletinkin, paitsi että ne kysymykset joihin eniten kaipasin vastausta, jäivät vielä vastaamatta. Tästä johtuen kirjan puolivälin tienoilla oli muutamia hetkiä, jolloin kirja hivenen tuntui pitkitetyltä.

Toisaalta on sanottava, että Wasiljeff vie tarinaa siinä mielessä erinomaisesti, että pohjaa on rakennettu niin huolella, että tulevissa osissa riittää varmuudella tapahtumia ja juonenkäänteitä, ilman että tarinan tarvitsee toistaa itseään. Jos jatko-osa olisi jo valmis ja ulottuvillani, tarttuisin siihen oitis.

Vaikka kyseessä on nuorille suunnattu kirja, "nuortenkirjamaisuus" ei mielestäni puskenut mitenkään isosti päälle. Tällaisena nelikymppisenä ja monipuolisesti kirjoja lukevana henkilönä, tämä vaikutti minusta oikein hyvältä ja lupaavalta fantasiasarjan avaukselta. Lienee jopa syytä muistuttaa siitä, että kirja ei sovi niinkään lapsille, vaan nimenomaan nuorille ja nuorille aikuisille. Kirja sisältää muutamia aika rajujakin kohtauksia.

Jos olet tykännyt Maze Runnerista, Outolintu-sarjasta, Nälkäpeli-sarjasta jne, niin tämä saattaa hyvinkin olla mieleesi. Harvoin on eteeni sattunut näin hyvää kotimaista fantasiasarjaa nuorten ja nuorten aikuisten kategoriassa.

**********
Loukkupoika saatu kustantajalta lukukappaleena.

Epäreilua vertailua Harry Potteriin, mutta ei syyttä

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset
Otava, 2018
368 sivua

Nyt on aika ottaa käsittelyyn tämän blogin ensimmäinen lasten- ja nuorten kirja. Luokituksensa mukaan Jessica Townsendin Nevermoor – Morriganin koetukset, on lasten kirja, mutta uppoaa kyllä varmasti myös nuoriin – ja moniin aikuisiin fantasian ystäviin. Nevermoor on nimittäin saanut valtavan määrän hehkutusta mm. Harry Potterin vannoutuneilta faneilta, eikä suotta.

Maailma on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa niin paljon, että uskallan väittää, että Harry Potterin kaltaista ilmiötä ei enää tule, mutta Nevermoorilla on silti kaikki potentiaali olla erittäin iso kirjallinen tapaus. Lisää vertailukohtaa Harry Potteriin tuo suomalaisittain vielä sekin, että Nevermoorin on suomentanut Harry Potteritkin kääntänyt Jaana Kapari-Jatta.

Morrigan Korppi on syntynyt ajan viimeisenä päivänä, ehtoona. Tämä tarkoittaa sitä, että hän on kirottu lapsi ja siten syypää ympärillään tapahtuviin onnettomuuksiin, ja että hänen on määrä kuolla 11-vuotis syntymäpäivänään, kun muut saman ikäiset osallistuvat niin sanottuun Tarjouspäivään.

Kaikkien yllätykseksi myös Morriganin annetaan osallistua Tarjouspäivään ja niinpä punatukkainen muukalainen nimeltä Jupiter Pohjoinen saapuu Morriganin pelastukseksi ja vie hänet taianomaiseen Nevermoorin kaupunkiin.

`Punapää´ oli vähättelyä, Morrigan ajatteli ja yritti salata ällistyksensä, kun hattu lähti päästä. `Vuoden punapää´ tai `Punapäiden kuningas´ tai `Parantumattomasti punapäisten punapääyhdistyksen mahtipunapäinen puheenjohtaja´ olisi osunut lähemmäs totuutta. Miehen kirkkaan kuparisena aaltoileva hiuspehko olisi luultavasti voittanut palkintoja. Hän riisui huivin kaulastaan, jolloin paljastui parta, jonka värisävy oli vain hitusen vähemmän sävähdyttävä.

Nevermoor on todellakin omanlaisensa ja maaginen paikka, missä mikään ei ole niin kuin meidän maailmassamme. Nevermoorissa Morriganin on määrä olla Jupiterin ehdokas Meineikkaiseen Seuraan (englanniksi Wunderous Society) ja sen myötä käydä läpi neljä toinen toistaan haastavampaa koetusta.

Vaikka Nevermoor – Morriganin koetukset kierrättääkin tuttuja elementtejä muista fantasiakirjoista (Harry Potter, Liisa Ihmemaassa, Percy Jackson, Jali ja Suklaatehdas jne.), onnistuu se lopulta silti luomaan täysin omanlaisensa miljöön ja kokonaisuuden. Ja täydet kymmenen pistettä annettakoon lisäksi suomenkielisen version kannelle (tehnyt Sami Saramäki). Kannet ovat upeat, lievästi hologrammimainen pinta eritoten, ja olenkin ymmärtänyt, että Saramäen tekemät kannet olisivat tulossa käyttöön joissain muissakin käännösversioissa.

Luin kirjaa 8-vuotiaan poikani kanssa, joka on tykännyt Nevermoorista lähes yhtä paljon kuin Harry Pottereistakin. Vertailut Harry Potteriin, vaikka ovatkin jopa hivenen epäreiluja, eivät ole täysin tuulesta temmattuja. Jäämme odottamaan innolla jatkoa Morriganin, Jupiterin ja muiden Nevermoorilaisten seikkailuihin kirjan muodossa…ja elokuvaversiokin on tulossa jossain vaiheessa, sillä 20th Century Fox on hankkinut oikeudet filmatisointiin.

Nevermoor on erinomaista hyvänmielen fantasiaa, jota voikin suositella kaikille, jotka ovat tykänneet Harry Pottereista, Percy Jacksoneista tai vaikka Liisa Ihmemaassa-kirjasta. Ja suosittelenpa kirjaa, vaikket koskaan olisi mainittuihin kirjoihin aiemmin tutustunutkaan.

**************

Nevermoor – Morriganin koetukset luettu kustantajalta saatuna lukukappaleena