Yksi sota, miljoonia tarinoita

Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
Gummerus, 2018
525 sivua


Ai että, voi ihminen olla innoissaan! Nyt oli niin valtavirrasta poikkeava lukuelämys, että on pakko päästä hehkuttamaan. Kyseessä on siis Mike Pohjolan kirjoittama Sinä vuonna 1918, jonka on julkaissut Gummerus (2018).

Kuten nimestä arvata saattaa, ollaan vuodessa 1918 ja Suomen sisällissodan tapahtumien keskellä. Siinä ei vielä ole mitään valtavirrasta poikkeavaa. Aihepiiristä on julkaistu tänä vuonna niin paljon kirjoja, että joiltain se tulee jo korvista ulos - jos kuulut siihen porukkaan, jatka silti ihmeessä tässä tekstissä vähän pidemmälle, niin saatat yllättyä ja innostua!

Kirjan jujuna on nimittäin se, että sitä ei ole tarkoitus lukea alusta loppuun. Kirjassa on yhden tarinan sijasta useita tarinoita ja lukija saa olla vaikuttamassa suuntaan, johon tarina kulkee. Näin ollen 525 sivuisen kirjan yhden tarinan "lukee läpi" vajaassa puolessatoista tunnissa. Konsepti on nykyisin harvinainen, mutta herätti kyllä nostalgiatuntemuksia, sillä mieleeni palasi se, kun lapsena luettiin tai "pelattiin" välillä valmiita, välillä itsetehtyjä roolipelitarinoita samalla idealla. Samoin tässä saat alussa valita henkilöhahmollesi tiettyjä ominaisuuksia ja piirteitä, joilla tulee olemaan myöhemmässä vaiheessa vaikutusta tarinan kululle. Samalla tämä ominaisuus tekee kirjasta sellaisen, että sen voi ja melkeinpä jopa TÄYTYY lukea useammin kuin kerran.

Itse olen käynyt tarinoita läpi nyt kahdella erilaisella tarinapolulla ja henkilöhahmolla ja vielä vain kiinnostaisi kokeilla uudestaan ja uudestaan. Henkilöhahmoistani toinen on kuollut tulipalossa ja toinen selvinnyt sodasta traumatisoituneena, mutta kuitenkin hengissä. Tietyt kohdat luetaan jokaisessa tarinapolussa, mutta niitä on loppujen lopuksi aika vähän ja vaihtoehtoisia tarinapolkuja syntyy näin ollen todella paljon. Takakannessa luvataan jopa "miljoonia erilaisia tarinoita yksissä kansissa."

Tarinan kulussa siis vaikuttavat niin luotu henkilöhahmo, teot ja valinnat kuin pelkkä sattumakin. Välillä kun eteen tulee kohtia, joissa pitää arpoa tapahtuma. Arpominen tapahtuu kirjaa "pläräämällä", sillä jokaisen sivun yläreunassa on arpakuutio, joka osoittaa silmälukua 1-6 välillä.

Yksi tarinakerta vie tunnin, puolitoista. Eli yhtenä sateisena mökki-iltana tämän saattaa lukea muutamankin kerran. Toki miinuspuolena voidaan sanoa, että reilun tunnin mittainen lukusessio aiheuttaa myös sen, että kovin syvää tarinallista kerrontaa kirja ei sisällä, mutta tarkoitus onkin lähinnä nähdä tapahtumia eri kanteilta. Olit "punainen" tai "valkoinen", ei siltikään ole vain yhtä tai kahta tarinaa, vaan jokaisen henkilön tarina on erilainen. Se, että seuraat kirjan alussa olevia "käyttöohjeita" tarkasti ja päivität hahmokuvaustasi tapahtumien edessä auttaa pitämään tarinan käänteistään huolimatta loogisena.

Tämä on kyllä ehdottomasti kirja, jota kaikkien tulisi kokeilla jo pelkästään vaihtelun vuoksi. Eikä missään nimessä pidä tehdä niin, että luet yhden tarinapolun ja muodostat mielipidettä sen pohjalta. Omat kaksi lukukertaakin tuntuu vielä mitättömältä, mutta oli vaan niin kova polte päästä kertomaan tästä, mutta luen tätä varmuudella kyllä vielä useamminkin.

****************************
Sinä vuonna 1918 lainattu kirjastosta