Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Bazar, 2018 (julkaisupäivä 16.8.)
218 sivua
Sain käsiini ennakkokappaleen kirjasta nimeltään Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Agnès Martin-Lugand, Bazar 2018). Tartuin siihen kivan nimen takia sen kummemmin takakantta tai muita esittelyjä lukematta.
Ensialkuun tämä kivan kuuloinen ranskalainen kirja tarjosikin sitä, mitä odotin sen olevan. Useat lukemani ranskalaiskirjailijat osaavat luoda tekstillään erityisen tunnelman, joka minulle on muodostunut jollain tavalla "ranskalaiseksi tunnelmaksi". Sama välittyy monissa ranskalaisissa elokuvissa. Tässä samassa onnistui myös Martin-Lugand alun Pariisi-kohtauksissaan.
Kirjan päähenkilöllä, Dianella, on kirjakahvila nimeltään Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, tai lyhyemmin Onnelliset. Mutta Diane on myös menettänyt miehensä ja tyttärensä onnettomuudessa, eikä suru hellitä otettaan. Diane on kykenemätön pyörittämään kahvilaansa ja itse asiassa jo itsestä huolehtiminen teettää vaikeuksia. Diane ei juuri poistu kotoaan ja päivittäiset ateriat koostuvat lähinnä eineksistä, jos niistäkään. Niinpä kahvilasta huolehtii hänen hiukan holtiton ystävänsä Félix.
Kun Diane päättää ottaa etäisyyttä surutyötään varten ja muuttaa Irlantiin, odotukset tunnelman ja miljöön kuvauksesta vaan kasvavat - mutta ainakin minun kohdallani turhaan. Luin kyllä tapahtumien tapahtuvan Irlannissa, mutta en valitettavasti saanut sitä aistittua, jota kuitenkin odotin vesikielellä. Samoin tarina muodostui varsin ennalta arvattavaksi, joskin sujuvasti luettavaksi. Monessa kohtaa tuntuikin, että lukisin toisintoa P.S. Rakastan sinua-kirjasta.
Irlannissa Dianen naapurissa asuu tyly ja nihkeä Edward, johon Diane varsin yllätyksettömästi tietysti kirjan edetessä ihastuu, monista vastoinkäymisistä huolimatta. Molemmilla on taakkansa, joista kumpikaan ei ole valmis avautumaan.
Kuten sanottua, lukeminen käy vaivattomasti ja sujuvasti. Olen varma, että kirja löytää Suomestakin kiitettävän kokoisen lukijakunnan ja kehuvia arvioita. Kirjasta suunnitteilla olevan elokuvan voi jo valmiiksi helposti kuvitella kassamagneetiksi. Minulle kirja kuitenkin oli liian ennalta arvattava ja siksi ei onnistunut herättämään minussa suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kirjassa ei juuri luettu tai juotu kahvia, eikä siinä kyllä oikein tainnut olla onnellisia ihmisiäkään. Näin ollen se jäi mielessäni tasolle "ihan kiva". Esimerkiksi Grégoire Delacourtin vuonna 2015 Suomessa julkaistu Onnen koukkuja, oli minulle paljon sykähdyttävämpi kokemus. Makuasioita nämä tietysti ovat. Monen muun mielestä Onnen koukkuja vasta olikin arvattava ja "ihan kiva".
En halua kuitenkaan tyrmätä tätäkään kirjaa. Tulin jopa iloiseksi huomatessani, että tarinaan on tulossa vielä jatkoa. Jatko-osan suomennos ilmestyy kesällä 2019. Todennäköisesti tulen lukemaan myös jatko-osan, ja toivottavasti se saa myös minussa himpun verran enemmän tunteita valloilleen.
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia ilmestyy 16.8.
