Teflon Bible - Malminkartanosta maailmanmestaruusjuhliin

Hippo Taatila: Teflon Bible
Johnny Kniga, 2019
464 sivua, äänikirjana 12h 19min

Kaikki tuntee jääkiekko-kisabiisi Kendo Anthemin, Meiju Suvaksen hittiä sämpläävän Seksikkäimmän jäbän ja ainakin, sen biisin jossa lauletaan "pääämppääää, päämmppärämppämpämpää". Siltä se ainakin tuntui kesän festareilla Teflon Brothersin villitessä ihmismassat juhlimaan, tanssimaan ja laulamaan laulujen sanoja mukana. 

Teflon Bible, Raamatun tavoin Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin jaettuna teoksena, kertoo miten Malminkartanon nulikoista kasvoi koko kansaa liikuttava viihdebändi ja maailmanmestaruus kansanjuhlien tärkeimpiä esiintyjiä? Onko kyseessä edes bändi, vai onko "Teflarit" poikkitaiteellinen performanssi? Taidetta vai aitopäiden halveksimaa "kaupallista p***aa?" Miten miljonääri-pokeritähti Ilari Sahamiehestä tuli Teflon Brothersin jäsen, ainakin hetkellisesti?

464 sivuun mahtuu, paitsi vastauksia yllämainittuihin kysymyksiin, myös monta monituista tarinaa Malminkartanosta, Teflon Brothersin jäsenten ja suomalaisen räp-musiikin historiasta. Teflon Brothersin muodostaa kolme varsin erilaista räppäriä - Pyhimys, Heikki Kuula ja Voli. Siinä missä Heikki Kuula nauttii, Teflon Brothersin kaupallisesta menestyksestä huolimatta, myös underground-piirien arvostus ja ryhtyy vaaliehdokkaaksi, Voli viihtyy taka-alalla, eikä pistä pahitteeksi sitä, ettei kukaan pysäytä kadulla ja sitten maanisen tuottelias Pyhimys taas tekee biisin toisensa jälkeen eri yhtyeissä tai jossain monista sooloprojekteistaan, työskentelee levy-yhtiön pukuherrana, osallistuu Vain Elämää-ohjelmaan ja tekee yhteensä yli 100 keikkaa vuodessa. Tulee väkisinkin mieleen Pyhimyksen hittikappaleen sanat: 

"Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä.
Mieli teki omat esteensä.
Juoksen karkuun tai juoksen perässä.
Aistit tylsinä mut hampaat veressä.
Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla.
Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla.
Voisinpa juoksennella auringon alla."

Teflon Bible alkaa kaunokirjamaisella kuvauksella Malminkartanon historiasta. Lauseet vilisevät kuvailevaa, lyyristä ja ylitseampuvaakin kielen ilotulitusta, kunnes...

"Aika kuluu, vuodet vierivät ja sisimmässä leiskuu kipinä. Keskellä
harmaata ja mustaa välkehtii sukupolvista nuorimman silmän
verkkokalvolle loiste, joka ei suostu himmenemään...

Siis...kuka tällaista kirjoittaa?"

Tähän kohtaan tiivistyy Teflon Brothersin olemus - monikerroksinen taiteellisuus ja hurtti huumori vuorottelevat sujuvasti ja saa kuulijan/lukijan/kokijan hämmennyksiin, jopa niin että koskaan ei voi olla varma onko kyseessä taiteeksi naamioitu vitsi, vai vitsiksi naamioitua taidetta. Valitettavasti tämä pieni "siis....kuka tällaista kirjoittaa?" lausahdus on ilmeisesti mukana vain äänikirja-versiossa. Joka tapauksessa Teflareiden matkassa hyvän maun rajoja koetellaan ja venytellään ja kansa rakastaa. Ja juuri tätä Hippo Taatila pyrkii ansiokkaasti lukijalle avaamaan. Tämä kirjan avausluku on äänikirjassa Mikko "Pyhimys" Kuoppalan lukema ja "kuka tällaista kirjoittaa?"-ihmettelyn päätteeksi lukija vaihtuu Pyhimyksestä Aarne Lindeniksi.

Teflon Bible ilahdutti minua erityisesti siitä syystä, että se ei keskittynyt vain Teflon Brothersiin, vaikka kirjan verran tarinaa siinäkin olisi ollut, vaan peilaa Teflareiden historian tapahtumia koko musiikkipiirien toimintaympäristön tapahtumiin. Esimerkiksi Teflon Brothersin ja JVG:n polkujen kohtaaminen useampaan otteeseen, niin ikävissä kuin mukavissakin merkeissä, oli mielenkiintoista luettavaa. Teflareiden ja JVG:n yhteisprojekti peruuntui, mutta siitä seurasi lopulta molemmille omat hittibiisinsä.

On täysin mahdollista, että Teflon Bible ei tarjoa paljoa ihmiselle, jota aihepiiri ei pienimmässäkään määrin kiinnosta. Sen sijaan jos Teflon Brothers tai edes suomalainen räp-musiikki kiinnostaa, niin Teflon Brothers muodostuu äärimmäisen mukaansatempaavaksi teokseksi, jopa siinä määrin, että omalla kohdallani äänikirjan kuuntelun jälkeen Teflon Bible piti lukea vielä itse uudelleen kirjana.